25.9.2016

Seikkailu hiljaisuuden rajapinnassa






Misi – alle kahdeksankymmenen asukkaan kylä 52 kilometrin päässä Rovaniemestä. Misin kulttuuririkasta historiaa värittää sodan jälkeinen jälleen rakentaminen, eloisat kasvun vuodet, kaivostoiminta, tukinuitto, kaiken edellä mainitun hiipuminen ja väestön hiljainen poismeno. Misissä vanhat metsätiet verhoutuvat jäkälän peittoon hylättyjen rakennuksien hiipuessa kasvillisuuden vihreyteen – luonto ottaa kulttuurilta tilaa takaisin. Vielä hieman yli kuukausi sitten ajattelin minulle ennestään tutun Misin olevan raunioitunut tylsä paikka vailla tulevaisuutta. Nyttemmin tiedän paremmin.


Osallistuin matkailututkimuksen professori Soile Veijolan ideoiman Misin hiljaisuusleirin järjestämiseen 8.-11.8.2016. Roolikseni leirille puin etnografin asun. Keskityin puhumisen sijasta kuuntelemiseen ja tekemisen sijasta olemiseen. Yhdessä muiden osallistujien kanssa muodostimme leirin – väliaikaisen olemisen tilan metsän ja kylän häilyvässä rajapinnassa. Keskityimme leiriläisten kanssa hetkeen monenlaisia metodeja hyödyntäen, jotka auttoivat hämärtämään rajaa tekemisen ja olemisen välillä. Neljä päivää tuntui neljältä viikolta. Hitaus antoi ajalle uudenlaisen merkityksen. Leiri oli seikkailu, jossa vuorikiipeilyn sijasta kuuntelimme metsän kuiskutusta ja nähtävyyksien kiireinen etsiminen korvaantui lohen hiljaisen loimutuksen riemulla.

                                                                ***

Kokemukseni summatakseni: olin neljä viikon tuntuista päivää hetkessä yhdessä muiden kanssa maailman tylsimpänä pitämälläni alueella nauttien uudenlaisesta kokemuksesta – arkisuuden muuttumisesta seikkailuksi. Seikkailu ei tarvitse uutta paikkaa sijainnikseen. Se tarvitsee vain taitavasti rakennetun tilanteen. Etnografin roolissani pistin merkille, kuinka avoimesti ja stressittömästi leirimme toisilleen ennestään tuntemattomat ja arjessaan eittämättä kiireiset osallistujat viestivät keskenään. Hiljaisuudessa seikkailu ei ole yksilön vaan yhteisön rakennelma.
 

Paikat eivät ole tylsiä. Tylsiä voivat olla vain kokemukset. Paikka ei tarvitse Eiffel-tornia tai Kilimanjaroa ollakseen kiinnostava. Kokemuksia voi rakentaa tietoisesti, jolloin mikä vain paikka muuttuu ikimuistoiseksi. Kokemuksien tietoinen rakentaminen ei kuitenkaan voi olla pakottamista, vaan pyytämistä. Kokemus on kuin hiljaisuus: käskiessä se täyttyy melusta, pyytäessä se täyttää itsensä.


Janne Honkasilta


Linkki Hitaan ajattelun matkustavan laboratorion kotisivuille:
https://www.ulapland.fi/FI/Kotisivut/Hitaan-ajattelun-matkustavat-laboratoriot

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti